sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Puolimaraton - I DID IT!

DSC_0401

Eilen tapahtui jotain todella, todella outoa. Oltiin koko päivä pääkaupunkiseudulla serkun valmistujaisjuhlissa ja tultiin kotiin siinä kahdeksan pintaan. Mietin, että mitä sitä tässä tekisi kun on vielä päivää kuitenkin jäljellä, ja ajattelin lähteä kevyesti hölkkäämään ja sulattelemaan kakkua, josta maha oli vieläkin täynnä. Ulkona oli ihanan vilpoinen keli raikkaan vesisateen jälkeen. Juoksulenkit on jääneet nyt viimeisen vuoden aikana kyllä vähemmälle mitä aikaisemmin, jolloin tuli juostua viikossa varmaan lähelle 50km. Sen sijan salitreeni on lisääntynyt ja vienyt vähän tilaa aerobiselta. Askel ei alkumatkasta ollut mitenkään kovin kepeä, minkä ehkä ymmärsikin siitä ruoan määrästä ja muutenkin pienestä juoksutauosta.

Hölkkäilin ihan rauhallista tahtia ja tuntui että energiaa oli paljon - ei mitään hengästymisen tai väsymyksen merkkejä. Mietin päässäni, vetäisinkö pienemmän 7km:n vai pidemmän 12km:n lenkin. En edes muista, milloin viimeksi olisin juossut kymppiäkään.. Reitti on pituuden lisäksi tosi mäkinen, ei siis mikään kevyt maastonkaan osalta. Päätin kuitenkin jatkaa eteenpäin, koska ensimmäisetkään mäet ei onnistuneet mua hyydyttämään. Mäkinen pätkä, joka joskus tuntuu loputtomalta, tuntuikin tällä kertaa yllättävän lyheltä ja helposti selätettävältä. Vielä tässä vaiheessa en kuitenkaan ajatellut, että vetäisisin vielä puolimaratonin saman illan aikana. Ajattelin vain, että tuntuupa ihanalta juosta. Pitkästä aikaa.

DSC_0404

Ajattelin, että pitkitän lenkkiä vielä vähän ja kierrän vähän kauempaa. Sit vielä vähän kauempaa. Pelkäsin, että iphonen akku on tapansa mukaan pettänyt ja sports tracker mennyt pois päältä, mutta yllätyin positiivisesti kun katsoin ekaa kertaa paljonko kilometreja oli kertynyt. 12.80 taisi olla ensimmäisellä katsauksella. Ihmettelin, että niinkö vähän muka, kyllähän tässä ainakin se 15 olisi saatava kasaan. Juoksin, ja tulin risteykseen josta näkyi koti n. 500m päässä. Vilkaisin vuoroin kelloa ja vuoroin kotia ja lähestyin risteystä. Laskin, että kun mittari näyttää nyt 15km, jos juoksisin vielä Ojalan lenkin niin se olis 20km. En oo koskaan juossut putkeen niin pitkää matkaa, vaikka varmasti olisin pystynytkin. Tein päätöksen ja jatkoinkin matkaa. Nauratti hysteerisesti - mitä oon tekemässä?

Seuraavan kerran kun vilkaisin puhelinta, huomasin että iskä oli yrittänyt soittaa 4 kertaa ja laittanut viestiä perään. Tajusin, että melkein pari tuntia vierähtänyt siitä, kun lähdin kotoa ja että muut varmaan oli alkaneet miettiä, missä kuppaan tai oonko pökertynyt lenkkipolulle. En kuitenkaan malttanut soittaa takaisin, vaan ajattelin että ei ne nyt niin huolissaan voi vielä olla. Juoksu kulki vielä hyvin, hengityksen kanssa ei ollut missään vaiheessa ollut ongelmia - ainoa, missä kilometrit tuntui oli jalkapohjat ja nilkat. Ei kuitenkaan niin paljoa, että meno olisi hidastunut - päinvastoin, sain jotain hullua lisäboostia juoksuun kun olin päättänyt että hitto, nyt muuten juoksen puolimaratonin.

DSC_0418

19,80km. Pari kilsaa jäljellä. Heitin vielä yhden ylimääräisen lenkin ja sitten käännyin kohti kotia. Laitoin iskälle viestin, että kohta kotona. Nauratti ja itketti samaan aikaan ja olo oli kuin hullulla. Siitä lähtien, kun päätin että jatkan matkaa enkä käänny kotiin, olin päättänyt että juoksen muuten puolimaratonin. Siitä lähtien oli jo ollut voittajafiilis, koska tiesin että sen myös tuun juoksemaan. Oli pakko laittaa iskälle viestiä, että kohta kotona - aloin aavistaa, että kotona oltiin jo huolissaan. En muistanut aluksi, oliko puolikas 21,7km vai 21, ja varmuuden vuoksi otin ensimmäiset kävelyaskeleet 21,55km:n kohdalla.

I DID IT!!! Kävelin hetken jalkoja palautellakseni ja naureskelin itselleni. Ei edes ollut sellaista oloa, että olis pitänyt lopettaa vielä. Missä väsymys ja uupumus? Ei ainakaan näkynyt täälläpäin eilisiltana kello 23.05. Kävelin kotiovelle ja venyttelin kevyesti jalkoja rappusia vasten. Auto huristaa pihaan ja neljän hengen etsintäpartio vesipullolla varustettuna hyppää ulos. Alan nauraa kahta kovemmin ja selitän pienen lenkin venähtämisen syyn. Meinaan saada vesipullosta vedet päälleni. Olo on kuin voittajalla. I DID IT!

box

Koitin venytellä ja syödä jotan lenkin jälkeen, vaikka syömistä ei tehnyt kyllä yhtään mieli (sinänsä todella harvinainen tilanne mulle). Hieroin suihkutettavaa magnesiumia jalkoihin kunnolla ja hyvä niin, koska nyt aamulla jalat tuntuu oikein hyviltä. Kintuissa tuntuu, että juostu ollaan, mutta ei pahasti. Tänään sitten kunnon kehonhuoltoa ja tankkausta!

Maratoni sitten seuraavaksi.

18 kommenttia:

  1. vau, ihan mieletön suoritus ! :) voin vaan kuvitella fiiliksen ton jälkeen :) tätä postausta oli kiva lukee, tuli pakosti hymy kasvoille tossa kohassa: ''Auto huristaa pihaan ja neljän hengen etsintäpartio vesipullolla varustettuna hyppää ulos. Alan nauraa kahta kovemmin ja selitän pienen lenkin venähtämisen syyn. Meinaan saada vesipullosta vedet päälleni.'' :D haaveena ois itekkin juosta joskus puolimaratoni, mutta nyt toistaseksi ollaan pysytty vielä 4-5km reippaissa hölkkälenkeissä. :D mutta kyllä se päivä koittaa vielä.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, oon kyllä itekin tyytyväinen (tosin en aikaan) mutta kuitenkin! Fiilis oli ihan huikee, kyllä :-D joo muakin meinas naurattaa, oli sen verran koominen tilanne! Haaveita pitää olla ja puolimaraton ei todellakaan oo mikään mahdottomuus! Hyvältä kuulostaa, maratoneja on aikaa juosta tässä elämässä vielä vaikka ja kuinka!

      Poista
  2. voi vitsit miten hieno suoritus :D! Itellenikin tuli sellainen fiilis että 'kyllä mäkin tuohon vielä jonain päivänä pystyn', mulla on jo vähänaikaa ollut tunne että mä en edistyisi oikein mihinkään suuntaan, mutta tästä sun tekstistä mä sain tosipaljon lisäintoa omaan juoksuharrastukseen. Mulla on ollut jo kauan haaveena juosta puolimaratoni, mutta mun kärsivällisyys omaan kehittymiseen ei oikein tahdo riittää jonka seurauksena motivaatio laskee.

    onnea sulle tosi paljon, tää postaus oli tosi innostava ja tsemppaava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tottakai pystyt, tuli se itsellekin todistettua eilen että mähän pystyn ihan mihin vaan kunhan vaan päätän niin. Noita aikoja on millon tuntuu että ei kehity, mutta sillon ei auta stressata vaan ajatella että kyllä tää tästä taas!

      Poista
  3. vau, ihan mieletöntä. onneks olkoon! mäki oon huomannu, että tauko tekee todella monessa asiassa hyvää. mä laulan, ja usein kaikki rullaa taas paremmin kun on ollu kipee eikä oo voinu laulaa pitkään aikaan! sama liikunnan kanssa, ja toki myös esim. ihmissuhteiden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinnekin! Hei nimenomaan, oon huomannut ihan saman jutun monen jutun kohdalla. Toinen hirveen olennainen juttu on myös se fiilis mikä on sillä tekemisen hetkellä ja tietysti oma asennekin :-)

      Poista
  4. Onnea! :) Tää postaus pisti hymyilemään (:

    VastaaPoista
  5. Vou, tosi hienoo! Ehkä joku päivä pystyn itsekkin tohon! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihan varmasti, impossible is nothing :-)

      Poista
  6. Oii, ihan huippu suoritus, hyvä sä! :) Mulla on aikalailla samanlaiset ajatusmaailmat kun sulla, että pakkohan se 15km saada täyteen kun enää vain pari kilsaa on siitä vailla. ;) Mun pisin juoksu/hölkkälenkki taitaa olla pari kuukautta sitten juostu 17km, harmittaa kyllä kun siitäkin olisi vaan puuttunut 4kilsaa siihen puolimaratooniin. Ehkä mäkin joku päivä innostun ja lähden kokeilemaan omaa sinnikkyyttäni. :--)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee kiitti! Haha jep, tunnistan itseni, oon juurikin niin kunnianhimoinen ja päättäväinen että asetan jatkuvasti uusia tavoitteita ja meen loppuun asti kyllä raivolla.. No mutta toikin matka on jo hyvin! Mulla ehkä tää onnistu siks niin kivuttomasti, että en alkumatkasta tosiaankaan ajatellut että juoksen sen 21 kilometria. Menin fiiliksen mukaan! :-)

      Poista
  7. Vautsi! :) Se on kyllä paras tunne, kun treeni sujuu tosi hyvin ja tulee ylitettyy itsensä! :) Hauska tuo, että sinua tultii jo etsimään! :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on, yks parhaimmista! Kieltämättä itteäkin huvittaa, haha :-D

      Poista
  8. Voi että! :-) oon haaveillu puolimaratonista jo melkeen vuoden, ja ajattelin ensi kesänä ilmottautua johonkin oikeeseen tapahtumaan juoksemaan sitä! Kuu´nnon puolesta pystyisin kyllä nyt jo, mutta jotenkin haluan vielä viilata tekniikkaa yms. ennen kuin osallistun mihinkään!

    Hyvä sinä, oot inspiroiva!♥

    http://miukunen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, tsemppiä sulle! :-) munkin kyllä pitää varmaan käydä se virallisesti vielä juoksemassa ja parantamassa aikaa vielä roimasti! Kiitos paljon ihana!

      Poista
  9. Saat kyllä olla ylpeä ittestäs ! Ketä sua oli muuten etsimässä ? Toivoisin sulta vielä enemmän urheiluun liittyviä kirjoituksia niitä on mukava lukea ja saan niistä itsekkin lisätsemppiä treenaamiseen :)

    VastaaPoista
  10. wou nainen sussa on asennetta! :) onneksi olkoon!

    VastaaPoista